Repovesi, 19. – 22.1.2020

Repovesi Mustalamminvuoren näköalatornista

19.1.2020 Esikirjoitus

Aiaiai! Reissu taas alkamassa. Kohteena monen kehuma etelän ihme Repoveden kansallispuisto. Matkaseurana päiväkirja ja Raamattu.

Alkujännitys ja resistenssi laskeneet huomattavasti sitten viime yksinvaelluksen. Olen innoissani päästessäni tutkimaan uutta aluetta. Varusteet ovat päivittyneet yhden pienen kaasukeittimen verran edelliseen reissuun nähden. Se mahdollistaa kokkaamisen teltassa ja täten lämpimän ruuan myös huonolla säällä. Pääasiallisena taltiointi muotona tällä kertaa iltanuotio-vlogit.

Matka on lyhyempi kuin pari edellistä. Paluu lähtökohtaisesti jo keskiviikkona 22.1. Alue on pieni joten reissun kesto lienee hyvä.

Rikoin eräilyä varten hankitun Nokiani juuri ennen lähtöä. Ensimmäinen epätoivon laakso jälleen havaittavissa, se lisää kokemuksen rikkautta.

Huomasin Käsivarren vaelluksella tarpeen romantisoida, keksiä merkityksiä ja opetuksia. Haluan olla suorasanaisempi ja rehellisempi.

Lähtökohtaisena suunnitelma on kulkea Kaakkurin kierros. Rinkan paino 17,5kg.

Matkalla Lapinsalmelta Olhavalle

19.1.2020 Ilta

Jes! Ensimmäinen taival takana, nyt Olhavan laavulla. Olin hetken hieman epävarma saavuinko oikeaan paikkaan sillä laavu näytti pieneltä. Hyvin tänne kuitenkin mahtuu.

Kuten mainittu, haluan tällä reissulla olla rehellisempi ja jättää hengellisen romantiikan pois. Lähtö kotoa ja matka tänne olivat henkisesti helpompia kuin aikaisemmat erot. Osasin odottaa jännityksen nousua, täten myös nauttia siitä. Kävelymatka sujui leppoisissa merkeissä. Leirissä suoritettujen askareiden kanssa hätäilin hieman, mutta huomaan erätaitojen ja sitä kautta rauhallisuuden ja maltillisuuden kasvaneen merkittävästi.

Olen ottanut perheeni tarjoaman avun itsestään selvyytenä ja pyytänyt heiltä paljon. Mielessäni on ollut ajatus siitä, kuinka minä aktiivisesti haastan itseäni ja he eivät, täten on heidän vastuullaan auttaa minua. Olen ollut itsekäs.

Sää on hyvä ja on luvattu olevan hyvä. Huomenna aamukahvit kaikessa rauhassa sekä näköalat Olhavalta ja Mustalamminvuoren näköalatornista. Tämän jälkeen taipaleelle kohti Kirnukankaan laavua. Repovesi vaikuttaa kieltämättä jylhältä ja kauniilta paikalta. Nyt Raamattu.

Aamukahvit Olhavalla

20.1.2020

Kirnukankaan laavu. Samanlainen kuin Olhavalla.

Heräsin kauniiseen maisemaan, Olhavalla. En eilen ehtinyt valon kaikotessa saada kunnon silmäystä siitä. Nyt vuori teki vaikutuksen. Aamu oli muutenkin onnistunut. Rauhallisuus askareissa ja mielessä on lisääntynyt. Onnistuin pysähtymään ja huomaamaan itseluomani turhan kiireen. Aamukahvin jälkeen kuljin ilman rinkkaa Mustalamminvuoren näköalatornille. Mieletön paikka, tuskin näin etelästä löytyy vastaavaa.

Mustalamminvuorelta näkee pitkälle

Aamun turistikierroksen jälkeen lähdin tuuttaamaan kohti Kirnukankaan laavua. Taival oli jokseenkin tylsä ja yksitoikkoinen. Polku oli välillä autotietä ja ihmisen jälki näkyi keskellä muuten kaunista ja koskematonta luontoa.

Illan askareet ovat takana ja valmistaudun hyppäämään makuupussiin lukemaan Raamattua, hyvä valinta ottaa se mukaan. Olen kaivannut illan mittaa kotiin. Havahdun kuitenkin ajoittain ja kaipuu kaikkoaa.

Opin, että on reissuilla on myös oltava mielekästä tekemistä, haasteita ja uutta tutkittavaa. Pelkkä itsetutkiskelu ja epäspesifi ”erätaitojen kehittäminen” eivät riitä. Tarvitaan uusia maisemia, suunnistushaasteita, fyysisiä koettelemuksia jne. Ne antavat reissulle merkityksen ja nautinnon. Tietysti merkityksen kaipuutakin voi tutkia. Se menee kuitenkin puhtaan meditaation/kontemplaation puolelle. Haluan vaellusreissuilta muutakin. Kaikelle paikkansa.

21.1.2020

Aurinko ja kirkas taivas. Nuotion lisäksi myös tähdet viettävät iltaa kanssani. Hieno päivä. Ehdin jo luulla, että loppumatka olusi yksitoikkoista polun seuraamista, mutta Kirnuhuoko ja Haukkalammenvuori olivat upeita. Muutenkin reitillä oli useita kauniin seesteisiä järvimaisemia. Tämän illan leiripaikka Määkijä lukeutuu niihin.

Kirnuhuoko
Maisema Haukkalammenvuorelta

Tämä reissu ei ole ollut erätaitojen suhteen läheskään yhtä opettavainen kuin kaksi edellistä. Sen sijaan rauhallisuus ja läsnäolo ovat lisääntyneet merkittävästi sitten Nuuksion reissun.

En voi ottaa itsetutkiskelua ainoana elementtinä reissujen takana. Nautin suuresti käytännön askareiden haasteista, uusista maisemista ja koskemattomasta luonnosta. Ei ihme, että on tyhjä olo jos ei ole mitään tarkoitusta. Jätetään tyhjyyden tutkiminen sivuteemaksi reissuilla, palataan siihen syvemmin meditaation ja kontemplaation kautta. Luonnosta voi oppia niin paljon muutakin. Joudun tutkimaan loppukevään suunnitelmia ja tavoitteita. Millainen on minulle oikea ja tarkoituksenmukainen vaellus? Mihin se sijoittuu?

Raamatun lukeminen reissuilla on siistiä.

Auringon lasku Määkijällä

22.1.2020

Jälleen yksi reissu takana. Kotiuduttu saunottu, syöty.

Tämä reissu ei tarjonnut Nuuksion reissun jälkeen juurikaan uusia haasteita erätaitojen suhteen. Rutiini kehittyi ja rauhallisuus kasvoi. Pyrin ensi reissulla haastamaan itseäni uusin tavoin.

Paluu Repovedeltä tapahtui kiireen siivillä. Räpläsin turhaan kännykkää ja söin liikaa. Lieneekö huoni unisuus ja/tai henkinen väsymys taustalla.

Odotan innolla tulevaa. Paljon mielenkiintoisia tapaamisia tiedossa. Näen vanhoja kavereita pitkästä aikaa, pääsen rakentamaan projekteja ja omien videoiden kasaaminen houkuttelee. Arki maistuu myös reissujen ohella. Ne täydentävät toisiaan.

-Tuure

Repovesi on erinomainen kohde etelässä asuville. Kyseinen kuva otettu Katajavuoren päältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close