Käsivarsi vuosikymmenen vaihteessa

Käsivarren erämaa, Ropin seutu. Teksti kirjoitettu maastossa.

29.12.2019

Oioioi! Aamulla herätessä lievästi kuvailtuna ns. ”pre-alzheimer”-olo. Junamatka Helsingistä Ouluun sekä bussimatka Oulusta yön läpi Käsivarren erämaa-alueelle ei toiminut parhaana reseptinä unelle. Tähän perään ahkion ja suksien käytön harjoittelua 10km umpihangessa. Ukko vähän helisemässä, mutta ei se mitään! Reissu on alkanut ja Totuus paistaa luonnon inspiroimana.

Ensimmäinen epätoivon laakso oli jälleen maineensa veroinen, lupaa hyvää loppu reissulle. Riittäköön tämä, kohta uni.

Akkispahta Ropin tuvalta kuvattuna

30.12.2019

Ropi –> Kutukoski. Sää oli tuulinen ja haastavin, johon olen vaelluksilla törmännyt. Matka taittui kuitenkin fantastisesti. Pituus linnuntietä n. 17km.

Kutukosken tupa on kotoisa. Päivän aikana tuli taas huomattua voimakkaita mielialan vaihteluja. Osasin kuitenkin olla niistä irrallaan. Haluan antaa ennemmin kuin saada. Hyvä olla täällä hyvien ihmisten kanssa.

Paastoan päivät, vaikka kaloreita kuluu. Jaksan hyvin ja nälkä tulee vain jos ruokaa alkaa ajatella.

Aamu Kutukoskella. Kuva otettu n. klo 10:00

31.12.2019

Vuosikymmenen viimeinen päivä kului Kutukosken autiotuvalla ja sen välittömässä läheisyydessä. Välipäivän päiväretken maisemat olivat upeat. Ryhmän sisäinen luottamus kehittyy. Yhdessä vietetty uudenvuoden aattoilta hyvien eväiden, kysymysten ja keskustelujen parissa oli mahtava.

Ilta lähestyy, kuva noin 15:30

1.1.2020

Huolettomuus. Mikään ei oikein huoleta, olen intoa täynnä. En ole toivonut olevani missään muualla vielä kertaakaan tämän reissun aikana.

Tänään oli hieno hiihtopäivä. Tuulta ei ollut ja varusteiden tuntemus sekä taidot ovat kehittyneet merkittävästi. Päivän läpi kestänyt paasto johti illalla porsasteluun. Ahnehdin ruokaa liikaa, tarkkailen tätä huomenna.

2.1.2020

Hiihtoreissu Kaskasjoelta Puuvrasjoelle takana. Sää yltyi lopussa ja suunnistaminen tuotti pieniä kysymysmerkkejä. Opettavainen päivä. Muiden ryhmäläisten kokemus, taidot ja johtajuus ovat tehneet vaikutuksen. Johtaminen ja ryhmässä toimiminen on nuorallatanssia interventioiden ja sallimisen välillä. Tilannetaju ja myötäkarvaan silittäminen ytimessä. Maltillisuudella pääsee valtavan pitkälle.

Huomaan itsessäni tarpeen olla esillä, erilainen, poikkeava. Yritän liikaa ja pakenen merkityksettömyyttä. Se on turhaa. Asiat ovat kauniita niin kuin ne ovat.

Riittämättömyyden tunne on kuitenkin vähentynyt merkittävästi, ja tilalle on astunut itserakkaus. Sallin itselleni virheitä.

Helmiäspilviä

3.1.2020

Kaikki on täydellistä, aivan täydellistä. Oikean jalan kantapään rakosta silmiä hiveleviin kaamosmaisemiin Käsivarren erämaassa.

Matka kävi Puuvrasjoen autiotuvalta leppoisasti Termisjärvelle. Hiihto oli todella helppoa, sää briljantti ja maisemat allekirjoittaneelle ennen kokemattomat.

Huomiseksi luvattu myrskytuulta. Matkamme käy rauhallisen ja hitaan aamun jälkeen moottorikelkka uraa kohti Kilpisjärven luontokeskusta. Sen jälkeen yö teltassa, sauna ja lounas.

”Viidakossa on vain kauniita satuja” – Pekka Holma

Kalkkoaivi ja Kuu

6.1.2020 – Kaamosvaellus Post Scriptum

Kaamosvaellus takana. Viimeinen päivä hiihdettiin Termisjärveltä Kilpisjärven luontokeskukselle. Aamuinen myrskytuuli laantui päivän mittaa. Ryhmä lähti liikkeelle kolmelta siedettävän tuulen ja huonon näkyvyyden vallitessa. Muutaman tunnin ja kilometrin jälkeen taivas avautui. Yksi elämäni hienoimmista taipaleista. Saana, revontulet, tähtitaivas ja kuu. Viimeinen yö nukuttiin lumikuopissa. Erinomainen lopetus reissulle. Yön aikana alkoi hieman tiputtelemaan lunta, mutta se ei haitannut.

Paluumatka ja ero ryhmästä olivat raskaita. Neljän tunnin odotus bussimatkan jälkeen ennen junan lähtöä koetteli henkistä kapasiteettia vaelluksen väsymyksen saattelemana. Myös erämaan ja uusien ystävien hyvästely loi haikeutta. Kaamoksen värit, Käsivarren maisemat ja kanssavaeltajien sydämellisyys tekivät jättämättömän vaikutuksen.

Kirjoitan tätä vanhempieni luona illalla omassa sängyssä maaten. Tämä haikeuden tunne on voimakkuudeltaan ennen kokematon. Kolmas epätoivon laakso on vielä käsiteltävänä. Toisaalta haikeus luo uskoa omaan polkuun.

Kotona kohtaamani asiat, kuten kiire ja päälle puhuminen ovat synnyttäneet hieman ahtauden tunnetta. Toisaalta huomaan rakastavani itseäni ja muita enemmän kuin koskaan. Sisälläni kuplii vetovoima itsettömyyttä ja antamista kohtaan. Mitä voin antaa? Miten voin auttaa? Miten voin palvella? Matka kohti itsettömyyttä sai uuden kulman kohdatessani reissun aikana poikkeuksellista huolenpitoa, avunantoa ja välittämistä. Ne tuntuvat hyvältä.

Keskustelin perheeni kanssa ja sain siskoltani lainaan Raamatun. Se kiehtoo kovasti, nyt tutkimaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close