Nuuksio – Marraskuu 2019

Auringon nousu Urjalla

Seikkailut jatkuvat! Tällä kertaa ensimmäistä kertaa yksin reissussa, ja helppona kohteena alkuun Nuuksio. Tavoitteena on välittää sisäistä maailmaani ja luonnon vaikutusta siihen. Teksti on kirjoitettu maastossa.

  • Aika: 25.11. – 1.12.2019
  • Reitti: Karhusuo – Urja – Haukkalampi – Salmi – Urja – Karhusuo (n. 60km)

25.11.2019

Istun nuotion äärellä. Se pitää minulle seuraa. Tuli tanssii marraskuun pimeässä illassa.

Päivä on ollut rikas. Tunsin kuinka mieleni kapinoi jo viikonlopusta lähtien reissuun lähtemistä vastaan. Nukuin huonosti, söin liikaa ja ajatusten paraati kuljetti minua. Tämä kaikki eskaloitui aamuiseen lähtööni ja kävelymatkaan Karhusuolta Urjalle.

Rinkan paino noin 20kg

Sain kokea spekulaatiota omasta mielenterveydestäni, syvää päätöksieni kyseenalaistamista sekä eksistentiaalista yksinäisyyttä. Huomasin kuitenkin kerta kerran jälkeen kuinka ajatusten kantama merkitys oli vastuussa sekalaisista tuntemuksistani. Annoin niiden olla ja ratsastin aallolla.

Tässä hetkessä istuessani pimeässä kansallispuistossa ovat ajatukset, tunnetilat ja huolet kaikonneet. Koen yhteyttä ja rauhaa. Mieleni on selkeä, se ei yritä ratkaista mitään.

Mieli asettaa merkityksen kaikelle havainnoitavalle. Tämä ohjaa käytöstä ja ylläpitää identiteettiä. Etenkin hiljaisuudelle, tyhjyydelle, merkityksettömyydelle negatiivisen arvon antaminen luo muurin Rakkauden ja koetun todellisuuden välille.

26.11.2019

Holma-Saarijärvi. Täällä vietin viime kesänä ensimmäisen yöni yksin metsässä. Tuttu paikka tuo rauhallisuutta ja laavussa nukkuminen poistaa teltan kanssa leikkimisen vaivat.

Systeemit Holma-Saarijärvellä

Päivä lähti sekavissa merkeissä liikkeelle. Telttaan oli yön aikana kertynyt yllättävän paljon kondensaatiovettä. Makuupussi oli kosteahko, eikä kuivatus mahdollisuutta ollut. Tämä, sekä sääennusteen lupaamat sateet, ovat kulkeneet mukanani pääosan päivästä. Huoli pärjäämisestä elää vielä.

Päivällisen jälkeen valmiissa leiripaikassa alkaa oleminen jälleen kukkia. Makuupussin kosteus on haihtunut. Mainittakoon myös erinomaisesti onnistunut linssisuppilovahverobataattimuhennos. Mieli on asettunut reissumoodiin. En ole kohdannut eilisenlaista itsevihaa, vaan ajatukset ovat olleet käytännönläheisiä, vaikka edelleen ylimääräistä stressiä luovia.

Tulevaisuus ja ”minä” säilyvät kokemuksessani. Asioita ottaa välillä liian vakavasti. Katsotaan jos läsnäolo lisääntyy viikon edetessä.

27.11.2019

Matka jatkuu ja toinen epätoivon laakso alkaa olla takanapäin. Käytännön askareet käyvät helpommiksi. Tämä vapauttaa kapasitettia. Hyvä olla.

Pikku-Parikas

Matka vei Holma-Saarijärveltä Pikku-Parikkaalle. Pääsin testaamaan teltan pystytystä sateessa, joka oli ollut mielenpäällä viimepäivinä. Katettu tulisija tuo turvaa.

Tuntuu kuin kulkisin ajatuksissani, mutta samalla huomaan luonnon kauneuden selkeämmin ja selkeämmin. Ajatuksista on tullut kuin ystävä. Juttelee muttei kontrolloi. Etenkin vähäisissä sosiaalisissa tilanteissa huomaan vastaavani kuin tyhjästä, ilman ajattelua, ilman ”minän” vapaata tahtoa.

1. Ryhti tuo ryhtiä. Ergonomiasta huolehtiminen reissussa tuo itseluottamusta ja selkeyttä myös henkiselle puolelle. 2. Kaikki on suhteellista. Mikään ei ole muuttunut ulkoisesti maanantaista, vain suhtautumiseni. Ajatukset ovat kärsimyksen, surun, ilon ja innokkuuden alku ja loppu. Matka täältä tänne voi kuitenkin olla pitkä.

28.11.2019

Tämänpäiväinen tuuttaus oli luokkaa ”välipäivä”. Olen Takalan laavulla, n. 2,5km eilisestä leiripaikastani. Pääsin tänään kokeilemaan tulentekoa sateella. Ei ollut vaikeaa, mutta tuotti yllättävän paljon kiirettä ja huolta. Tämä on läpi reissun toistunut asia. Pienetkin vastoinkäymiset hyvinvoinnin välttämättömyyksien kuten tulenteon tai leirin pystyttämisen suhteen johtavat helposti autopilottiin. Ongelmien ratkettua asettuu mieli nopeasti paikoilleen.

Käytännön kokemuksen jälkeen asiat katoavat mielestä. Kun näytän kykeneväni, poistuvat huoli ja tulevaisuus ajatuksista. Pelko, ja tarve selviytymiselle näyttäytyvät vaelluksila selkeinä. Toisaalta välillä olemattomampina kuin koskaan.

Tuleen tuijottamisen piirimestaruus lienee lähellä. Seitsemäntoista tuntia pimeyttä vuorokaudessa rajoittaa aktiviteetteja. Vaikka olosuhteet sään ja vuodenajan kannalta eivät ole yläaaltoisimmat, tuntuu kaikki silti hyvin oikealta. Kivaa ei ole ollut kokoaikaa, mutta hyvä niin.

Kärsivällisyys, rauha ja huolellisuus ydintekijöitä. Mitä tärkeämpi asia, sitä suurempi niiden merkitys. Älä yritä ajaa autoa takapenkiltä.

29.11.2019

Takaisin Urjalla. Sateinen teltta on kotoisa paikka.

Sateinen teltta Urjalla

Tämänpäiväinen tuuttaus menee eilisestä poiketen luokkaan ”elämäni tuuttaukset”. Halusin päästä valoisalla perille ja tämä lisäsi jaksamistani. Eilinen välipäiväkin varmasti auttoi. Noin kolmentoista kilometrin matka taittui ilman taukoja arviolta kahdessa ja puolessa tunnissa.

Reissu on edennyt erätaitojen harjoittelun näkökulmasta loogisesti. Tänään luodaan suhdetta ja luottamusta valmiiksi märän teltan ja tulenteon taidon kanssa.

Musiikki, laulu ja huumori auttoivat pitämään nautinnollisen olotilan läpi sateisen ja pimeän päivän. Ne nousevat luonnossa kuin itsestään tarpeen hetkellä. Sydän tietää milloin astua esiin.

Kärsimys on riippuvainen tulevaisuudesta ja menneisyydestä. Varmuus, selkeys, tietäminen, oikeus ja rohkeus nousevat luonnossa pinnalle.

30.11.2019

Viimeinen ilta. Nuotio rätisee taas, tällä kertaa Sorlammen seesteisessä pakkasillassa.

Sorlampi

Eilen kirjoitukseni jälkeen Urjalle saapui ystäviä. Turvallisuuden ja rauhan tunteet nousivat heti.

Illalla tuuli yltyi ja sade vaihtui rännän kautta lumeksi, kunnes loppuillasta molemmat kaikkosivat. Aurinkoinen ja valkoinen aamu sekä valmiit tulet herättivät uutena päivänä. Kauniin päivän edetessä kiitollisuus oli vahvasti läsnä, tästäkin reissusta muodostui paras kaikista. Etenkin alkuviikon ”huonot” säät ja omat kommellukset näyttäytyivät oleellisina ja reissun antoisuuteen myötävaikuutavina tekijöinä.

Tämä on ollut yksi parhaista ja opettavaisimmista viikoista. Uudet reissut pyörivät jo mielessä, tuskin maltan odottaa. Huomenna kuitenkin sauna ja lammaslihapullat maistuvat.

Kaikki tapahtuu Rakkaudesta. Sinun ilosi, surusi, voittosi ja häviösi. ”Viidakossa on vain kauniita satuja” – Pekka Holma

1.12.2019

Kotimatka Sorlammelta takana. Varustehuolto takana. Saunan raikkaana.

Reissu oli käytännön tasolla valtavan opettavainen varusteiden ja erätaitojen suhteen. Ennen kaikkea kasvu henkisellä puolella silmiinpistävää. Auttaminen, antaminen ja epäitsekkyys penetroivat sydämeni. Kiitollisuus on ylitse vuotavaa. Tulen unohtamaan ja hylkäämään kyseiset attribuutit tulevaisuudessa. Matka täältä tänne on usein epälineaarinen ja pitkä. Näihin muistoihin on kuitenkin hyvä palata.

Vaikka nyt tuntuu hyvältä, ei sillä ole edes niin väliä. Taustalla Rakkaus.

Oikeuden ja selkeyden tunteet ovat jotain mitä en ole saanut tässä mittakaavassa muualta kuin luonnosta. Uudet reissut kutsuvat jo, mutta nyt lihapullille.

”Ei kai sitä ihminen tiedä minne ja miksi hän vaeltaa, mutta tämän minä rakkaani tiedän; ei minua sinusta irti saa.” Marzi Nyman

Yksi vastaus artikkeliiin “Nuuksio – Marraskuu 2019

  1. Ada Rautakoski 7.12.2019 — 11:08

    Ihanaa luettavaa! Tekee mieli itsekin lähteä vaeltamaan 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close